Ensiksi lähti varmuus ja turva, vapaus tehdä jokaisesta päivästä mieleinen. Tilalle tuli kotiaresti sekä ahdistus tulevasta ja pelko terveydestä. Urheilu ja sosiaalinen elämä menivät jäihin ja kasvukiidossa oleva yrityksemmekin joutui markkinaseisauksen takia tarkastelemaan budjettejaan uusiksi. Kuukausi kerrallaan katselimme, mitä tuleman pitää. 

Tähän kaupan päälle se isoin henkireikä, maailmalla matkustelu ja seikkailu, pakotettiin vaihtamaan kotimaan lomailuun, jota olin kokeillut viimeksi viisi vuotta sitten. Metsästäen kolme viikkoa golfpalloja puskista kaatosateessa vannoin, että en pidä enää yhtäkään lomaa Suomessa.  

Pidinkin sanani ja juuri ennen koronaa, 40-vuotissyntymäpäiväni aikoihin, sain yhden suuren tavoitteeni täyteen: olin vieraillut yhteensä 40 eri maassa. Pelkästään ajatus siitä, että nämä kokemukset pitäisi vaihtaa taas itikkametsään, meinasi viedä miehestä mehut. 

Miten näistä sitten selvittiin?

Pikku hiljaa koronan myötä aloin kiinnittää huomiota siihen, kuinka hieno kotimaamme oikeastaan onkaan. Ulkomaita myöten hämmästeltiin kuinka Suomi on pitänyt koronatartunnat kurissa. Suomessa onkin tällä hetkellä huomattavasti vähemmän koronavirustartuntoja kuin missään muualla Euroopassa. Myös vaikutukset talouteen ovat olleet pienempiä kuin monessa muussa maassa. Tilastokeskus arvioi bruttokansantuotteen laskeneen huhti-kesäkuussa 3,2 prosenttia edellisestä vuosineljänneksestä, kun vastaava luku esimerkiksi Ruotsissa oli 8,6. 

Etätyöt ja opetus saatiin sujumaan ennätysnopeasti. Yhteiskunnassa heikoimpaan asemaan joutuneita tuettiin ja yritysmaailmassakin jaettiin erilaisia tukipaketteja ja vapautuksia. Maailmanluokan terveydenhuoltomme kesti pahimmatkin koitokset ja nyt syksyllä talouskin on lähtenyt pikku hiljaa elpymään.

Kun tuli kesäloman aika, sitä sai olla kiitollinen, että voi lomalla ylipäätään poistua sisätiloista. Etätyön ja lomailun yhdistäminen mahdollisti kuusiviikkoisen Suomi-mielikuvan uudelleenarvioinnin ja sai minut lopulta toteamaan, että ei se ruoho aina olekaan vihreämpää rajan toisella puolella. Hyvät säät, seikkailut kansallispuistoissa, saaristossa ja kesäkaupungeissa, uiminen, melonta, saunominen, kesäyöt tekivät niin hyvää, että nukuin sekasorron vallitessakin paremmin kuin aikoihin. 

Vaikka elämme haastavaa aikaa ja olemme vuoden aikana käyneet läpi kaikkia mahdollisia tunteita, suomalaisuus on taas kerran osoittautunut hyvän elämän peruspilariksi. Tätä kaikkea on hyvä muistella sunnuntaina, itsenäisyyspäivänä.